Alaçatı – kiviset kujat ja Egeanmeren rannikon tuuli

Cesme NähtävyydetAlaçatı – kiviset kujat ja Egeanmeren rannikon tuuli

Alaçatı – kiviset kujat, tuuli ja Egeanmeren rannikon viini

Alaçatı on kenties fotogeenisin paikka Çeşme-niemimaalla Izmirin maakunnassa. Juuri täällä Meltem-tuuli puhaltaa kapeille kaduille, heiluttaen boutique-hotellien verhoja, ja kiviset kreikkalaiset talot, joissa on laventelinväriset ja taivaansiniset ikkunaluukut, rivittyvät kadun varrelle ikään kuin joku olisi tarkoituksella koonnut elokuvan lavasteita. Alacati on nykyään pieni kylä, jossa asuu 10 386 asukasta (vuoden 2022 väestönlaskenta), mutta juuri tästä kylästä on tullut uudistuneen Egeanmeren symboli: paikka, jossa ottomaanien kartanot on muutettu viinibaareiksi, jossa naiset keräävät villiyrttejä huhtikuun festivaalia varten ja jossa Agrilian lahdella maailman parhaat purjelautailijat hyödyntävät tasaista etelätuulta. Tässä matkaoppaassa on historiaa, arkkitehtuuria, legendoja ja käytännön vinkkejä, jotta matka Alaçatyn ei jää pelkäksi ”turistien pakolliseksi pysähdykseksi”, vaan todelliseksi sukellukseksi Egeanmeren rannikon kulttuuriin.

Alacatan historia ja alkuperä

Alacatan historia on tarina jatkuvista nimen- ja kansanvaihdoksista. Antiikin aikana lahtea, jonka vieressä nykyinen kylä sijaitsee, kutsuttiin Agriliaksi (Αγριλιά) – ”villi oliivi”: täällä oli tärkeä satama, jonka kautta Izmir vei oliiviöljyään aina toiseen maailmansotaan asti. Osmanien verorekisterit vuodelta 1525 mainitsevat jo naapurikylän turkkilaisella nimellä Alacat tai Alacaat, joka on johdettu sanasta ”alaca at” – ”kirjava hevonen”.

Nimen alkuperään liittyy useita versioita. Yhden version mukaan nimi on peräisin kreikan sanasta αλάτι (”suola”): niemimaalla on vuosisatojen ajan tuotettu merisuolaa, ja jopa ottomaanien aikakaudella oli olemassa erityinen ”alatsatikos”-vero, jota kannettiin suolatehtailta. Toisen legendan mukaan paikallinen hallitsija ratsasti kirjavalla hevosella, ja ohikulkijat antoivat hänelle lempinimen ”Alacaatlı” – ”kirjavalla hevosella ratsastava mies”; ajan myötä nimi tarttui itse kylään. Kolmas, runollisin versio selittää nimen ”Ala çatı” – ”hohtava katto”: voimakkaat tuulet nostivat kuivumassa olevaa pyykkiä ja veivät sen naapuritalojen katoille, värjäämällä ne kirkkaiksi täpliksi.

Nykyinen kylä muodostui 1600-luvulla, kun paikallinen agha Hadži Memiš Agha kutsui tänne kreikkalaisia siirtolaisia Chiosin saarelta ja ympäröiviltä saarilta kuivattamaan rannikon suot. Vuoteen 1895 mennessä 13 845 asukkaasta vain 132 oli muslimeja – loput väestöstä koostui kreikkalaisista, joita paikalliset kutsuivat ”alatsatialaisiksi”. Vuoden 1904 väestönlaskennassa asukkaita oli noin 15 000, ja Alacata (sillä nimellä se tunnettiin tuolloin) oli kukoistava viininviljelyn keskus.

1900-luku kohteli kylää julmasti. Smyrnan korkeimman komission tietojen mukaan toukokuussa 1914 Alatsatasta karkotettiin väkisin 14 000 kreikkalaista. Heidän tilalleen tulivat Balkanin sotien jälkeen muslimipakolaiset Kosovosta, Albaniasta ja Kreikan Makedoniasta. Kreikan tappion jälkeen Kreikan ja Turkin sodassa ja Lausannen rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vuonna 1923 tapahtui lopullinen väestönvaihto: hylätyihin kivitaloihin muutti muslimiväestöä Kreetalta, Traakiasta, Makedoniasta ja Dodekanesian saarilta. Vuodesta 1928 lähtien kylä on kantanut nykyistä nimeään – Alaçatı.

Arkkitehtuuri ja nähtävyydet

Vuonna 2005 Alaçatı sai suojellun historiallisen alueen aseman, ja juuri tämä pelasti kylän tyypillisiltä betonilaatikoilta. Täällä on säilynyt useita satoja 1800-luvun osmanilais-kreikkalaisia kivitaloja, ja uusien rakennusten on noudatettava perinteisiä muotoja. Kävely keskustassa kestää kahdesta tunnista koko päivään – riippuen siitä, kuinka usein pysähdyt kahviloiden terasseille.

Kemalpaşa ja Hadžimemiş – pääkadut

Kaksi rinnakkaista katua, Kemalpaşa Caddesi ja Hacımemiş Caddesi, muodostavat kylän sydämen. Juuri täällä sijaitsevat putiikit, viinibaarit, antiikkiliikkeet ja ravintolat, jotka ovat tuoneet pöytiään suoraan kivetykselle. Iltaisin kadut täyttyvät Istanbulin boheemeista, italialaisista valokuvaajista ja paikallisista perheistä, jolloin liikenne muuttuu hitaaksi karnevaaliksi.

Kivitalot ja ”cumba”

Osmanien kreikkalaisten omistamien talojen tyypillinen yksityiskohta on suljettu erkkeri, turkkiksi ”cumba”. Se ulkonee kadun ylle, useimmiten kolmella ikkunalla, ja on lähes aina maalattu pastellililalla tai vaaleansinisellä värillä. Ensimmäinen kerros on rapattu hiekkakivivärisellä karkealla kivellä, toinen on rapattu, ja ikkunaluukut ja ovet muodostavat kylän tunnusomaisen värimaailman. Valkoisten seinien, kirkkaiden yksityiskohtien ja purppuraisten bougainvilleoiden kontrasti on Alacatan kaikkien postikorttien pääasiallinen visuaalinen teema.

Tuulimyllyt (Yel Değirmenleri)

Kylän yläpuolella kukkulalla seisoo useita valkoisia kivisiä 1800-luvun tuulimyllyjä. Osa niistä on kunnostettu, osa on näyttäviä raunioita. Aiemmin ne jauhoivat meriteitse tuotua viljaa, mutta nykyään ne toimivat erinomaisena näköalapaikkana: täältä näkee koko Alaçatyn, venesataman ja Çeşmen niemimaan rosoisen rannikon.

Alaçatın satama ja venesatama

Muutaman kilometrin päässä historiallisesta keskustasta, entisessä Agrilia-lahdessa, sijaitsee Port Alaçatı -venesatama, jonka ovat suunnitelleet ranskalainen arkkitehti François Spoerri ja hänen poikansa Yves Spoerri – juuri ne samat suunnittelijat, jotka loivat Port Grimon Côte d'Azurille. Tulos on tunnistettava: valkoiset rivitalot, kanavat, veneparkit ja tunnelma ”Välimeren pikkukaupungista, joka on rakennettu tyhjästä”. Tänne saapuu veneitä koko Egeanmereltä, ja täällä avautuu ravintoloita, joista on näkymä satamaan.

Purjelautailun lahti

Sama lahti, jossa on matala ja tasainen pohja, on tehnyt Alaçatasta yhden maailman parhaista purjelautailukohteista. Tuuli puhaltaa 330 päivää vuodessa, etelätuuli tuo aaltoja freestyle-surffaukseen, ja matala vesi tekee paikasta turvallisen aloittelijoille. PWA:n ammattilaiset kutsuvat Alaçatayta "maailman slalom-pääkaupungiksi", ja täällä järjestetään vuosittain maailmankiertueen osakilpailu. Koulut tarjoavat varusteita purjelautailuun, leijalautailuun, kanoottiin ja SUP:iin.

Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja

  • Vuonna 2010 The New York Times -lehti sijoitti Alaçatyn kahdeksanneksi listallaan paikoista, jotka on ehdottomasti nähtävä tänä vuonna – minkä jälkeen matkailijoiden virta Euroopasta ja Aasiasta kasvoi räjähdysmäisesti.
  • Vuonna 2004 japanilainen televisiojuontaja Nana Eikura teki kylästä dokumenttielokuvan, ja siitä lähtien Alaçatı on ollut suosittu japanilaisten ja korealaisten matkailijoiden keskuudessa, mikä on harvinaista pienille Egeanmeren kaupungeille.
  • Joka huhtikuu Alaçatissa järjestetään Alaçatı Ot Festivali -yrttifestivaali: paikalliset keräävät kymmeniä lajeja Egeanmeren villiyrttejä, ja kokit kilpailevat luonnon raaka-aineisiin ja ”unohdettuihin resepteihin” perustuvilla ruokalajeilla.
  • Vuodesta 2017 lähtien täällä on järjestetty myös Kaybolan Lezzetler Festivali – ”Katoavien makujen festivaali”, joka on omistettu vanhojen reseptien säilyttämiselle, jotka ovat vähitellen katoamassa perheiden keittiöistä.
  • Kirjailija Mehmet Dulum kirjoitti alueella matkustettuaan romaanin Alaçatılı, joka kertoo kreikkalaisten ja turkkilaisten kohtaloiden kietoutumisesta näissä kivitaloissa; turkkilaiselle lukijalle se on eräänlainen paikallinen ”Hiljainen Odessa”.
  • Somerville-kylässä lähellä Bostonia on edelleen olemassa Small Alatsata -alue, jonka perustivat Alaçatasta tulleet pakolaiset 1900-luvun alussa – harvinainen tapaus, jossa Egeanmeren kylä synnytti diasporaan kuuluvan ”uuden asutuksen” Yhdysvalloissa.

Miten sinne pääsee

Alacati sijaitsee 76 km:n päässä Izmirin keskustasta ja vain 8,6 km:n päässä Çeşmen kaupungista. Lähin lentokenttä on Izmir Adnan Menderes (ADB), jonne on suoria lentoja Istanbulista, Ankarasta ja monista Euroopan pääkaupungeista. Lentokentältä Alaçatayhin on noin 85 km, eli 1 tunti autolla O-32 Izmir-Çeşme-moottoritietä pitkin.

Kätevin vaihtoehto on vuokrata auto suoraan lentokentältä: Çeşmen niemimaalla etäisyydet ovat lyhyitä, ja autolla pääsee kätevästi Çeşmeen, Yılıjuhun ja villille rannoille. Jos ei ole autoa, on kaksi julkisen liikenteen vaihtoehtoa: Kamil Koç -yhtiön ja muiden liikennöitsijöiden bussit Istanbulin Otogar-bussiasemalta Çeşmeen (10–12 tunnin yömatka) tai yhdistelmä ”lentokone Izmiriin + bussi”. Izmirin ÜÇKUYULAR-bussiasemalta Çeşmeen kulkee suoria busseja 30–40 minuutin välein, matka kestää noin 1 tunti 15 minuuttia, ja lippu on edullinen. Çeşmen bussiasemalta Alaçataya kulkee dolmuş-bussit 15–20 minuutin välein, ja matka kestää alle 10 minuuttia.

Autojen pääsy Alaçatan historialliseen keskustaan on osittain rajoitettu – jätä auto johonkin maksulliseen pysäköintialueeseen laitamilla ja sukeltaudu kävellen kapeiden katujen labyrinttiin.

Vinkkejä matkailijalle

Paras aika matkalle on huhtikuun lopusta kesäkuuhun ja syyskuusta lokakuun puoliväliin. Keväällä huhtikuun yrttifestivaali on täydessä kukassa eikä kylä ole vielä täynnä turisteja, syksyllä merivesi on vielä lämmintä ja väkijoukot ovat harventuneet. Heinä-elokuu on sesongin huippuaikaa: hotellihinnat nousevat kaksinkertaisiksi tai kolminkertaisiksi, ja iltaisin kivikadulla ei pääse liikkumaan. Talvi on hiljaisten kahviloiden, tuulen ja sateiden aikaa, jolloin kylä kuuluu paikallisille.

Varaa hotelli ehdottomasti etukäteen: Alacatyissa ei ole käytännössä suuria hotelleja, vaan vain boutique-hotelleja juuri noissa kivitaloissa, ja sesongin aikana ne varataan täyteen jo kuukautta ennen. Kun valitset huonetta, kiinnitä huomiota sijaintiin – keskustassa asuminen on romanttista, mutta baarien takia siellä on meluisaa myöhään yöhön asti. Hiljaisempia vaihtoehtoja löytyy historiallisen alueen laitamilta.

Kokeile ehdottomasti paikallista ruokaa: kumkvat-hilloa aamiaiseksi, salaatteja Egeanmeren yrtteistä (ot kavurması), mereneläviä pienissä ravintoloissa sataman läheisyydessä sekä mastiikkipuusta (Pistacia lentiscus) valmistettuja jälkiruokia, jota on istutettu Çeşme-niemimaalle vuodesta 2008 lähtien TEMA-säätiön hankkeen puitteissa – vuoteen 2011 mennessä oli istutettu yli 3 000 taimia. Mastiksijäätelö, mastikikahvi ja mastiksijauhe ovat niemimaan käyntikortti.

Purjelautailijoille paras kuukausi on heinäkuu, jolloin tuuli on vakaa; aloittelijoille on parempi tulla touko- ja syyskuussa, jolloin tuuli on lempeämpi. Yhdistä matka vierailuun Çeşmessa (1400-luvun genovalainen linnoitus ja Yılıcı-lähteet) sekä Ildırı- ja Şirince-kylissä. Jos haluatte rauhaa, vuokratkaa auto ja ajakaa niemimaan pohjoisrannikolle, Altykum- ja Ciftlikkoy-lahdille. Alacati on upea paitsi postikorttimaisilla kaduillaan myös siksi, että kymmenen minuutin ajomatkan päässä olet täysin erilaisessa maisemassa – viinitarhojen, oliivipuiden ja tyynen Egeanmeren keskellä. Juuri tämä mahdollisuus yhdistää trendikkään kylän rytmi todellisen Egeanmeren rauhaan tekee siitä yhden Turkin rannikon parhaista reiteistä.

Mukavuutesi on meille tärkeää, klikkaa haluamaasi merkkiä luodaksesi reitin
Kokous seuraavien puolesta minuuttia ennen
Eilen 17:48

Myös aiheesta

Cyaneae (Kianeia) – Lykian sarkofagikaupunki Demren lähellä
Cyaneae (Kianeia) – Lykian sarkofagikaupunki Demren lähellä
Eilen 17:48
Güvenpark Kızılayssa – turvallisuuden muistomerkki ja Ankaran sydän
Güvenpark Kızılayssa – turvallisuuden muistomerkki ja Ankaran sydän
Eilen 17:48
Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami
Vanha moskeija (Mersin) – historia ja arkkitehtuuri Eski Cami
Eilen 17:48
Bagaran – Armenian muinainen pääkaupunki Karsin maakunnassa
Bagaran – Armenian muinainen pääkaupunki Karsin maakunnassa
Eilen 17:48
Usein kysytyt kysymykset — Alaçatı – kiviset kujat ja Egeanmeren rannikon tuuli Vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin osoitteesta Alaçatı – kiviset kujat ja Egeanmeren rannikon tuuli. Tietoa palvelun toiminnasta, mahdollisuuksista ja käytöstä.
Alachaty erottuu ainutlaatuisella yhdistelmällä säilynyttä 1800-luvun osmanilais-kreikkalaista kivirakennustaidetta, kapeita kivettyjä katuja ja tyypillistä pastellisävyistä värimaailmaa. Kivikadun yläpuolella sijaitsevat suljetut erkkeriparvekkeet (”cumba”), laventelin- ja taivaansiniset ikkunaluukut sekä purppuraisia bougainvilleoita vasten erottuvat valkoiset seinät – kaikki tämä luo visuaalisen kokonaisuuden, jota on vaikea löytää muista turkkilaisista kylistä. Vuonna 2010 The New York Times sijoitti Alaçatan 8. sijalle vuoden paikkojen listallaan, mikä lisäsi sen kansainvälistä tunnettuutta huomattavasti.
1600-luvulla paikallinen agha Hadži Memiš Agha kutsui kreikkalaisia siirtolaisia Chiosin saarelta kuivattamaan rannikon soita. Vuoteen 1895 mennessä lähes 14 000 asukkaasta vain 132 oli muslimeja – loput olivat kreikkalaisia. Vuonna 1914 noin 14 000 kreikkalaista karkotettiin väkisin, ja vuoden 1923 Lausannen sopimuksen jälkeen toteutettiin lopullinen väestönvaihto: kivirakennuksiin muutti muslimiväestöä Kreetalta, Traakiasta ja Makedoniasta. Juuri kreikkalaiset mestarit rakensivat ne talot, joissa on erkkeri-ikkunat ja pastelliväriset ikkunaluukut ja jotka muodostavat nykyään kylän suojellun historiallisen keskustan.
On olemassa useita versioita. Yhden mukaan nimi juontuu kreikan sanasta αλάτι – ”suola”: niemimaalla tuotettiin vuosisatojen ajan merisuolaa, ja siellä oli jopa erityinen ottomaanien vero nimeltä ”alatsatikos”. Toisen version mukaan nimi tulee turkkilaisesta sanasta ”alaca at” (”kirjava hevonen”): legendaarinen paikallinen hallitsija ratsasti kirjavalla hevosella. Kolmas versio tulkitsee nimen muodossa ”ala çatı” – ”hohtava katto”: Meltem-tuuli nosti ripustetut pyykit ilmaan ja värjäsi naapuritalojen katot kirkkaiksi täpliksi. Nykyinen kirjoitusasu Alaçatı vakiintui virallisesti vuonna 1928.
Agrilia-lahti, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä historiallisesta keskustasta, on yksi maailman parhaista purjelautailupaikoista: tuuli puhaltaa noin 330 päivää vuodessa, pohja on matala ja tasainen, ja etelätuuli luo vakaat olosuhteet. Ammattilaiskiertue PWA järjestää täällä säännöllisesti maailmanmestaruussarjan osakilpailuja. Aloittelijoille suositellaan vierailua touko- ja syyskuussa, jolloin tuuli on lempeämpi. Paikalliset koulut tarjoavat varusteita ja opetusta purjelautailuun, leijalautailuun, melontaan ja SUP-lautailuun.
Joka vuosi huhtikuussa järjestetään Alaçatı Ot Festivali – Egeanmeren yrttifestivaali: paikalliset keräävät kymmeniä erilaisia villiyrttejä, ja kokit kilpailevat luonnon raaka-aineista ja ”unohdetuista resepteistä” valmistetuilla ruoilla. Vuodesta 2017 lähtien on järjestetty rinnakkain Kaybolan Lezzetler Festivali – ”Katoavien makujen festivaali”, joka on omistettu vanhojen perhereseptien säilyttämiselle. Molemmat tapahtumat järjestetään keväällä – parhaana matkustusajankohtana, jolloin kylä ei ole vielä täynnä kesäturisteja.
Mastikka on mastikkapuun (Pistacia lentiscus) hartsi, jota on perinteisesti viljelty tällä niemimaalla. Vuodesta 2008 lähtien TEMA-säätiö on toteuttanut mastikkalehtojen elvyttämisohjelmaa – vuoteen 2011 mennessä oli istutettu yli 3 000 taimia. Mastiksista valmistetaan jäätelöä, kahvia, jauhetta, hilloja ja leivonnaisia; se on paikallisen keittiön käyntikortti. Mastiksijälkiruokia voi maistella Alacatan ja Cesmen kahviloissa ja ravintoloissa – niitä on tarjolla lähes kaikkialla.
Vuonna 2004 japanilainen televisiojuontaja Nana Eikura teki kylästä dokumenttielokuvan, joka julkaistiin Japanissa ja herätti suurta kiinnostusta Alaçatya kohtaan. Siitä lähtien kylä on houkutellut tasaisesti matkailijoita Japanista ja Etelä-Koreasta – harvinainen ilmiö pienille Egeanmeren kaupungeille. Tämä tosiasia heijastaa myös arkkitehtuurin yleistä visuaalista vetovoimaa: kivikadut ja pastelliväriset julkisivut sopivat hyvin aasialaiseen matkailukulttuuriin.
Muutaman kilometrin päässä historiallisesta keskustasta, entisen Agrilia-lahden paikalla, sijaitsee Port Alaçatı – venesatama, jonka ovat suunnitelleet ranskalainen arkkitehti François Spoerri ja hänen poikansa Yves Spoerri, jotka loivat Port Grimon Côte d’Azurille. Valkoiset rivitalot, kanavat, venelaiturit ja ravintolat, joista on näkymä satamaan – tyyli on tunnistettava. Täällä vierailee veneitä koko Egeanmereltä, ja ilmapiiri on täällä täysin erilainen kuin historiallisessa keskustassa.
Talvi Alaçatassa on aika niille, jotka haluavat nähdä kylän sellaisena kuin paikalliset sen näkevät: ilman väkijoukkoja, hiljaisilla kahviloilla, sateella ja kovalla tuulella. Suurin osa matkailupalveluista on tällä ajanjaksolla suljettu tai toimii rajoitetusti, mutta majoitushinnat ovat huomattavasti alhaisemmat ja ilmapiiri intiimi. Tämä on sopiva vaihtoehto valokuvaajille, yksinäisyyden ystäville ja niille, jotka ovat kiinnostuneita arkkitehtuurista eivätkä rantalomasta. Meri ei sovellu uimiseen talvella.
Paikallinen keittiö perustuu Egeanmeren yrtteihin, oliiveihin ja meren antimien. Kokeile ehdottomasti ot kavurmasıa – paistettuja villiyrttejä, joita kerätään niemimaalta; kumkvat-hilloa, jota tarjoillaan perinteisesti aamiaisella boutique-hotelleissa; tuoreita meren antimia sataman ravintoloissa; sekä mastiksista valmistettuja jälkiruokia – jäätelöä, kahvia ja jauhetta. Huhtikuussa Alaçatı Ot Festivali -festivaalin aikana voit maistella paikallisten kokkien valmistamia ruokia, joissa käytetään kymmeniä erilaisia villiyrttejä.
Kyllä, Çeşme-niemimaa on kompakti, ja Alaçatyn voi helposti yhdistää useisiin lähialueisiin. Itse Çeşmessä sijaitsevat 1300-luvulta peräisin oleva genovalaislinnoitus ja Yılıcı-lähteet. Ildırı-kylässä on antiikin raunioita. Şirince on perinteinen kreikkalainen kylä, jossa on viinitarhoja. Niemimaan pohjoisosassa sijaitsevat Altykum ja Çiftlikkoyi ovat villiä lahtia, jotka sopivat niille, jotka etsivät rauhaa ja yksinäisyyttä. Kaikkiin näihin paikkoihin pääsee vuokra-autolla 1–2 tunnin ajomatkan päässä Alaçatasta.
Kylän yläpuolella kukkulalla seisoo useita 1800-luvulta peräisin olevia valkoisia kivisiä tuulimyllyjä – osa niistä on kunnostettu, osa on säilynyt maalauksellisina raunioina. Historiallisesti niissä jauhettiin meriteitse tuotua viljaa. Nykyään tämä on Alaçatan paras näköalapaikka: täältä avautuu näkymä koko kylään, venesatamaan ja Çeşme-niemimaan rannikolle. Kävelymatka keskustasta kestää 10–15 minuuttia eikä vaadi erityistä kuntoa.
Käyttöopas — Alaçatı – kiviset kujat ja Egeanmeren rannikon tuuli Alaçatı – kiviset kujat ja Egeanmeren rannikon tuuli -käyttöopas, jossa kuvataan laitteen tärkeimmät toiminnot, ominaisuudet ja käyttöperiaatteet.
Päätä etukäteen, miksi olet menossa Alaçatyn. Rauhalliseen kävelyyn historiallisessa keskustassa ja yrttifestivaaleille paras aika on huhtikuun loppu ja toukokuu. Uimiseen ja purjelautailuun sopivat heinä- ja elokuu, mutta tänä aikana hotellien hinnat nousevat kaksinkertaisiksi tai kolminkertaisiksi, ja kylä on täynnä väkeä. Syyskuu–lokakuu: meri on vielä lämmin, väkijoukot harvenevat ja tuuli on lempeä. Aloittelijoille suositellaan toukokuuta tai syyskuuta, kokeneille purjelautailijoille heinäkuuta.
Lähin lentokenttä on Izmir Adnan Menderes (ADB), jonne on suoria lentoja Istanbulista, Ankarasta ja Euroopan pääkaupungeista. Lentokentältä Alaçatalle on noin 85 km (1 tunti autolla O-32-moottoritietä pitkin). Kätevin vaihtoehto on vuokrata auto suoraan lentokentältä: se antaa vapauden liikkua niemimaalla. Ilman autoa: bussi Izmirin ÜÇKUYULARista Çeşmeen (30–40 minuutin välein, matka-aika noin 1 tunti 15 minuuttia), sitten dolmuş Çeşmen linja-autoasemalta Alaçatalle (15–20 minuutin välein, alle 10 minuutin ajomatka).
Alachatassa ei ole käytännössä lainkaan suuria hotelleja – vain pieniä boutique-hotelleja 1800-luvun historiallisissa kivitaloissa. Sesonkiaikana (heinä-elokuu) ne varataan täyteen puolitoista kuukautta etukäteen. Huonevalinnassa kannattaa ottaa huomioon sijainti: majoitus aivan keskustassa on romanttista, mutta yöllä meluisaa pääkatujen baarien vuoksi. Hiljaisempi vaihtoehto on suojellun historiallisen alueen laidalla, 5–10 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta.
Henkilöautojen pääsy Alaçatan historialliseen keskustaan on osittain rajoitettu. Jätä auto johonkin reunalla sijaitsevista maksullisista pysäköintialueista ja liiku jalan: vain näin voit todella tuntea kylän laajuuden ja tunnelman. Kapeiden katujen labyrinttiä on mahdotonta tarkastella kunnolla auton ikkunasta — täällä on kuljettava hitaasti, poikettava kahvilapihalle ja tarkasteltava julkisivujen yksityiskohtia.
Aloita kahdelta keskeiseltä kadulta – Kemalpaşa Caddesi ja Hacı Memiş Caddesi: täällä sijaitsevat putiikit, antiikkiliikkeet, viinibaarit ja ravintolat. Kiinnitä huomiota suljettuihin erkkeriparvekkeisiin (cumba) – ne ovat tyypillinen piirre kreikkalaisissa taloissa. Nouse sitten kukkulalle 1800-luvun tuulimyllyjen luo: täältä avautuu paras panoraamanäkymä koko kylään ja niemimaan rannikolle. Kävely keskustassa pysähdyksineen kestää kahdesta tunnista koko päivään.
Muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Port Alaçatı – välimerityylinen venesatama, jossa on rantaravintoloita ja venelaitureita. Lähellä on purjelautailulahti, josta pääsee mereen loivasti. Jos aiot kokeilla purjelautailua, leijalautailua tai SUP-lautailua, ilmoittaudu johonkin paikallisista kouluista etukäteen tai saapumispäivänä; varusteet ja ohjaajat ovat paikan päällä. Vaikka vesiurheilu ei kiinnostaisikaan, kävely lahdella ja illallinen venesatamassa ovat jo sinänsä vierailun arvoisia.
Älä tyydy ensimmäiseen matkailumenuun, jonka löydät pääkadulta. Alaçatissa kannattaa etsiä tarkoituksella Egeanmeren yrttiruokia (ot kavurması), mastiksijälkiruokia ja meren antimia pienistä ravintoloista sataman läheisyydessä. Boutique-hotellien aamiaisella tarjoillaan yleensä kumkvat-hilloa ja paikallisia juustoja. Jos matkustat huhtikuussa, käy ehdottomasti Alaçatı Ot Festivali -festivaalilla, jossa kokit valmistavat ruokia edellisenä päivänä poimituista villiyrteistä.
Alacati on kätevä tukikohta koko Çeşme-niemimaan tutkimiseen. Vuokra-autolla pääsee yhden päivän aikana 1300-luvulta peräisin olevaan genovalaislinnoitukseen Çeşmessä, Yılıcı-lähteille, Ildırı-antiikkiraunioille tai Altykum- ja Çiftlikkoy-lahtien rauhallisiin rantoihin niemimaan pohjoisosassa. Myös viinitarhoista ja perinteisestä arkkitehtuurista tunnettu Şirince-kylä on vain puolentoista tai kahden tunnin ajomatkan päässä. Tällaiset päiväretket mahdollistavat trendikkään kylän vauhdikkaan elämän ja aidon Egeanmeren rauhan yhdistämisen.